maanantai 6. helmikuuta 2017

Vuosi 2017

Vuotta 2017 on eletty jo reilusti yli kuukauden verran ja nyt vasta maltan postata jotain tyttöjenkin elämästä. Talven riemua ja pakkasia ja lisää lunta, sitä pääasiassa meidän elämään kuuluu.

Cirasta ensiksi kertoilen uutisia. Meillä tuossa joulun tienoilla alkoi tuntumaan että Cira ei ole ihan kunnossa, jokseenkin selkä tuntui lämpimältä ja hieman ehkä arastelikin aika ajoin sitä. Olen käyttänyt Ciraa Fysiotuksen Saaralla hieronnassa syksystä lähtien ja nyt tammikuussa oli onneksi aika varattuna. Kysyin Saaralta asiasta ja hän oli heti samaa mieltä. Tulehdus siellä selässä tuntui päällä olevan ja Cira ei antanut hieroa niinkuin edellisillä kerroilla on antanut. Kipulääkettä ja lepoa, heti hain kipulääkekuurin ja näytti se jollakin tavalla Ciran olo helpottaneen. 

Muistin myös pyytää eläinlääkäriltä kuvat Ciran selästä mitkä otettiin syyskuussa. Tässäpä selän kuva. 


Toivoa sopii että tämä selkä-tilanne nyt rauhoittuis kunhan tämä tulehdusvaihe saadaan pois. Tuosta kuvasta olen itse huomannut että Ciralla on ainakin neljä alinta lanneniveltä luutunut yhteen ja viidennessä on piikki ollut jo syyskuussa, joten surullista tarinaa kertoo tämä kuva. Mutta me toivomme hartaasti että tämä ei kovin nopealla tahdilla etenisi.

Taylor vauhtihirmumme sitten, näyttelykausi tuli korkattua Taylorin kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä Kati Heiskasen arvosteltavana. Siellä kokeilimme jo nuorten luokassa tuulia ja tuloksena sieltä tuli NUO ERI 3. Sijoitus on aina hieno saavutus vaikka SA:ta ei sillä kertaa tullutkaan. Saimme Kajaanissa myös kasvisluokan pystyyn, Taylor, Yoda, Silva ja Tarmo esiintyivät hienosti ollen ROP-kasvattaja. Kävimme myös isossa kehässä pyörähtämässä, se olikin melkoinen läpijuoksu, mutta kokemusta, sitä me sieltä saimme taasen roppakaupalla.

Kultaisten erikoisnäyttely oli toissapäivänä eli Helmikuun alussa Kuopiossa. Sinne lähdimmekin isolla porukalla, mukana oli oikein perhepoppoo. Taylorin kanssa matkustivat, veli-Yoda, sisko-Nasu, äiti-Bb ja iskä-Brandon. Melkoinen poppoo oli mukana, mutta siltikin suhteellisen hyvin reissu meni. Näyttelyssä Taylorin osalta tuli puhdas sileä JUN ERI ja näin olleen saimme samalla junnuluokalle heipat kun ikää on jo 17kk. Nasu-siskon kolmas ison näyttelyn tulos oli hienosti JUN ERI 4. 

Mutta, saimme erkkarissa myöskin kasvisluokan kokoon, sama kokoonpano mitä Kajaanissa ja tuomarina meillä siellä oli Josephine Glynn Irlannista. Kasvisluokkia oli yhteensä 7 kehässä, ja suureksi iloksi tulimme tällä poppoolle sijalle 2 saaden kunniapalkinnon. Onnea kasvattajalle! Hieno päätös Erkkari-päivälle ja samalla junnuluokalle kiitos ja hei.

Thanks Again Charlie Brown, TA Ewan McGregor, TA Cameron Diaz & TA Elizabeth Taylor

Seuraavan kerran kehään astelemme vasta luultavammin keväällä. Harmiksemme näillä leveysasteilla ei montaakaa näyttelyä ole nyt talvella joten saa Taylor kasvaa ja kehityä. Taipparit siinää silmissä ja kevättä kohden alamme kovasti reenailemaan niihin. Ciran kanssa jatkamme kaverikoirana, joka onkin tosi mieluisaa puuhaa neidille itselleen. 


torstai 29. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Vuosi alkaa olemaan lopuillaan ja nyt pitäisi sitten koota ajatukset kasaan tämän vuoden osalta. Cirasta on helppo aloittaa. Cira on ollu koko vuoden lähinnä kotikoirana. Cira kävi kerran näyttelyissä ja sieltä huikea AVO ERI 4. Ciran kanssa olemme keskittineet terveyteen kesän jälkeen. Syksyllä saimme spondyloosi-diagnoosin. Kipulääkekuurin Cira söi diagnoosin jälkeen parisen viikkoa, sen jälkeen hierojalla olemme käyneet ja käymme vastedeskin. Parasta kaikessa on ollut huomata Ciran ilme on piristynyt ja olemus kaiken kaikkiaan on välillä kuin pikku pennulla. Juostaan ja leikitään, haastetaan leikkiin ja välillä sitten levähdetäänkin.

Loppuvuodesta saimme aloittaa Ciran kanssa kaverikoiratoiminnan. Kävimme perehdytyksessä ja testauksessa, sekä tarvittavat aloitus-käynnit on suoritettu. Ensi vuonna aloitamme sitten tosissamme kaverikoirana. Huiviin tarvitaan 6 käyntiä ja mikäli omat työt antavat tilaa nii pyrimme käymään ainakin kerran viikossa jossain käynnillä. Cira on juuri sopiva tähän hommaan. Kenties kesällä Cirakin käväisee jossain lähinäyttelyissä virkistämässä muistiaan olla kaunis :)

Taylorin vuosi sitten. Näyttelyitä Taylorin kanssa kuljimme aika ahkeraan. Vuosi alkoi Jyväskylän erikoisnäyttelyistä tammikuun lopulla, ensimmäinen KP-palkinto sieltä. Sitte pentunäytely Jyväskylässä maaliskuussa. Pentuluokan näyttelyitä kävimme Kemijärvellä, Vaasassa ja Kruunypyyssä. Kahdessa ensimmäisessä VSP-pentu ja Kruunypyyssä ROP-pentu. Junnuluokka korkattiin sitten Tuurissa ollen AVO ERI 4. Rovaniemen KV:sta tuli ensimmäinen VARA-SERT ja Oulun omassa näyttelyssä sitten heinäkuussa SERT ja PN2. Huikea kesä siihen mennessä oli ollut. 

Juoksut alkoi sitten heinäkuun loppupuolella, näyttelyissä kuljettiin mutta ERI-linjalla aikalailla jatkettiin sitten syksyyn saakka. Myös SA:ta tuli välillä, mutta myös sileitä ERI:ä. Loppuvuodesta kävimme sitten SNJ:n päänäytelyssä jossa isossa junnuluokassa Taylor sijoittui neljänneksi. Jyväskylän KV:ssa tuli EH mutta silti sjoitus neljäs. Huikea näyttelyvuosi pikkuneidillä siis takana.

Vuoden ylivoimaisesti paras uutinen oli se, että Taylor on täysin terve tyttö. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 sekä silmä terveet. 

Ensi vuonna katseet kiinnittyvät taippareihin. Sekä metsästämme keväällä sertiä. Taippaireihin keskitymme keväällä jotta kesän aikana saisimme käytyä testaamassa myös taippareiden suorittamista. Näyttelyvuosi korkataan heti vuoden alusta Kajaanissa, siitä se vuosi sitten lähtee 
liikkeelle.


Lunta on saapunet meille ihan kivasti, lisääkin odotamme tulevaksi mutta tämäkin riittää meille.

Taylor ja Cira toivottavat kaikille vauhdikasta ja antoisaa uutta vuotta 2017 :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulun odotusta

Joulukuu tulla tuprutti mukanaan pakkaset ja lumen. Itse henkilökohtaisesti rakasta talvea ja pakkasta. Vaikka vaatteita pitääkin pukea enemmän kuin laki sallii, mutta silti talvi on parasta aikaa. Taylorilla ikää on 15kk, joten näyttelyissä voimme siirtyä nuorten luokkaan halutessamme. Harmikseni vain pikkuneiti pudottaa karvaa juuri nyt joten saa nähdä pääsemmekö korkkaamaan vuotta 2017 näyttelyiden parissa Kajaanissa vai emme, sen aika näyttää.

Cira on käynyt hierojalla jälleen. Pidän nyt Ciralle sitä tarpeellisenä että pysyy neiti vetreänä. Ja olen sen huomannut että hyvin hieronnassa käynti auttaa. Cira malttaa venytellä aika usein itseään, mikä on ollut välillä poissakin.

Viime sunnuntaina kurvain tyttöjen kanssa Utajärvelle ja siitä mukaan tulivat Heidi ja Milo. Cira ja Milo ovat olleet pienestä pitäen bestiksiä, ja ilo oli katsella Ciran ja Milon ns yhteistä säveltä. Mitään kaunista katseltavaaha se ei ole, mutta molemmat siihen tyytyvät nii mikäs siinä. Heidi latasi kameraan akun reissua varten ja otokset olivat aivan mahtavia.





Yritän vielä loppuvuodesta tehdä jonkinlaisen yhteenvedon tämän vuoden tapahtumista. Paljon on tapahtunut elämässämme, mutta tärkeitnä on tällä hetkellä se, että molemmat koirat ovat terveitä tällä hetkellä ja piristävät meidän elämää.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Terveystuloksia ja talven tuntua

Marraskuussa ajelimme isänpäivänä Jyväskylään KV:hen, josta ei nyt jäänyt muisteluiksi muuta kuin lämmintä kättä ja paljon oppimisa. Tuloksena Taylorille JUN EH 4. Sijoitus on aina plussaa, joten mieli siinä mielessä oli parempi.

Taylor kävi vihdoin ja viimein parisen viikkoa sitten lonkka,-kyynär- ja silmätutkimuksissa. Silmät terveeet, JEE! Kyynärät terveet 0/=0 ja kaikkein eniten jännitystä aiheutti lonkat. Lonka todettiin A/A.ksi eli minulla on täysin terve tyttö! Kiitos kasvattajalle!

Ensimmäiset lumet lähtivät ja saimme tilalle kurakelin, meinasi jo usko loppua että tätä märkää ja pimeääkö se on nyt loppuvuosi mutta ei kuitenkaan. Lumi ja pakkanen tulivat takaisin ihan viime päivinä ja siitä on iloa riittänyt. Lumisessa kelissä on paljon parempi mennä viilettää kuin muualla. 


Joulua odotellaan kovasti ja tulevaa vuotta vielä enemmän :) 

torstai 27. lokakuuta 2016

Lokakuun kuulumisia

Aika mennä rientää enkä ole saanu aikaiseksi päivittää blogia, joten nyt teen sen kerta heitolla. Aoitetaan Ciran kuulumisista. Cira käytettiin fysioterapeutin katselmuksessa josta saatiin venyttely-ohjeet joita olemme lähes päivittäin tehneet. Ja nämä ovat auttaneet Ciraa huomattavasti. Toinen asia mikä samaiselta reissulta saimme matkaan, oli hieronnassa käynnit. Cira kävi kaksi kertaa Keräsen Saaran hierottavana ja se jos mikä on auttanut ihan näkyvästi neidin liikkumista. 

Olen varmaan reilun vuoden ajatellut Ciraa kaverikoiraksi, mutta nyt vasta sain järkättyä kalenteriini tilaa ja pääsin käymäään perehdytyksessä sekä testauksessa. Perehdytys  oli Oulussa ja testaus Raahessa. Käyn ensin pari kertaa ilman Ciraa tsekkailemassa hieman mitä kaverikoiravierailulla tehdään ja sitten raivaan kalenterista tilaa Ciran ensimmäisille käynneille kaverikoirana. Kaikki, jotka Ciran tuntevat, ovat varmasti samaa mieltä että Cira on just nappi kaverikoiraksi rapsuteltavaksi.

Taylorin kanssa kävimme Tampereen SNJ:n päänäyttelyssä. Mukana reissussa olivat tietenkin velipoika Yoda, äiti Bb ja mummo-Pikkis. Tarmo-eno tuli toisesta suunnasta myös mukaan. Näyttelyssa oli hirmuisesti koiria, ja kultaisille oli kaksi eri tuomaria laitettu. Taylor Birgitan handalauksessa aivan älyttömän hienosti JUN ERI 4 SA.


Taylor 13kk

Tulossa on vielä Jyväskylän kansainvälinen näyttely marraskuussa, eikä siihen ole kuin reilu pari viikkoa. Sitten saamme jäädä pienoiselle lomalle ennen ens vuoden alkua. Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa Kajaanista näyttelyt. Cira varmaankin keskittyy enemmän kaverikoirailuun, luulisin näin.

Mutta on meille satanut lunta, ei mitään metrikaupalla vaan ihan maa peittynyt valkoiseksi.



Ciran hieronnan ja venyttelyn tuloksena on tämän näköisiä, meidän silmään iloista touhua yhdessä. Välillä juostaan, välillä painitaan, niin sisällä kuin ulkona. Tämä on sitä mitä olen kaivannut näiden tyttöjen väliltä. Tämä katoi joskus keväällä, ja kesän aikana varsinkin, nyt kun tiedämme Ciran spndyloosin olleen syynä Ciran apeuteen niin osaamme häntä auttaa. Ja Taylorkin tietää nyt, milloin "isosiskon" kanssa pystyy painimaan. 

Joulu tulla jollottaa, sitä ennenkuin Jyväskylän reissu ja toivon mukaan jonkinlaiset juhlat myös ennen joulua.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyisessä metsässä

Ystäväni Heidin pakkasesta löytyy jonkin sortin riistaa ja hän sitten laittoi viestiä tiistaina että
kävisikö meille tulla treenaamaan pikkuneidin kanssa.
Pupu ja Varis.
Mehän hypättiin autoon ja ajeltin muutama hassu kilometri.
Kuvat kertokoon puolestaan.







Pupu suussa




Birgitta-kasvattaja kilautti vuorostaan keskiviikkona, että variksia oli ottanut sulamaan että mitenkä ois treenit toisella puolen kaupunkia, 
ja tietenkin kameran kanssa.




On ollut äärettömän ihana seurata tämän valloittavan pikkuneidin
kasvua ja kehitystä tämän kuluneen kesän aikana.
Alkukesästä ei riista tuntunut kelpaavan neidille ja mikä tilanne on nyt.
Riista otetaan suuhun, kannetaan se, ehkä vielä vaihtelevalla menestyksellä,
mutta palautus tulee kuitenkin käteen.
Vaihteleva menestys tässä tarkoittaa riistan hieman ronskia käsittelyä.

Sitten lopuksi Ciran kuulumiset:
Cira on nyt syönyt kipulääkettä viikon verran ja ero on mielestämme ollut huomattavan suuri. 
Neiti on pirteämpi ja ilme ja silmät ovat kirkastuneet älyttömästi.
Mutta ei sentään niin pirteä että viitsisi ottaa riistaa suuhun.
Saimme Heidin kanssa makeat naurut kun Ciralle varista näytin, neiti oli
kuin mikäkin hienohelma.
Mutta silti niin RAKAS!

torstai 8. syyskuuta 2016

Taylor 1wee sekä muita uutisia

Taylor täytti elokuun lopussa 1wee. Onnea meidän rakas kultakimpale. Vuosi on ollut äärettömän ihana, nähdä sinun kasvusi meidän kotona. Nähdä kehitykseksi niin useassa eri asiassa että aivan mahtavaa kun sain tuollaisen kultakimpaleen. Monestakin syystä ihailen Taylorin luonnetta, neidistä on kasvanut äärimmäisen rauhallinen tyttö. Mutta myös hällä on palava halu tehdä työtä. Noutoja olemme harjoitelleet ja palautukset alkavat tulla suoraan käteen lähes poikkeuksetta. Pitäisi vaan riistaa itselläkin jemmata pakkaseen että saisi riistaakin tytölle ajoittain näyttää.
Mutta sitten... 

Olemme Juhan kanssa puhuneet jo kauan aikaa että Cira pitäisi viedä uudestaan lonkkakuviin kun aikoinaan kun ne kuvattiin, D-lonkat sieltä tuli ja nivelrikon mahdollisuutta, ja jopa alustavaa sellaista oli jo tuolloin havaittavissa. Viime viikolla päätin varata ajan Kaakkurin eläinklinikalle missä ollaan Ciran asioita viime vuosina hoidettu. Syy miksi päädyimme nyt kuvaamaan oli myös se, että olimme huomanneet Ciran olemuksessa joitain muutoksia. Cira ei enää joka kerta venytelly edes pitkän yön jälkeen, saati muutenkaan pitkän makuulla olon jälkeen. Haluttomuutta myös autoon hyppäämisessä on ollut. 

Lääkäri tutki Ciran ensin ja lonkkakuvat päädyttiin ottamaan. Cira rauhoitettiin. Fiksu lääkäri päätti ottaa myös lannerangasta kuvat. Lonkkakuvat olivat entiset, yhtä huonot kuin aiemmin, ei muutosta siellä saralla. Selästä, lannerangasta syy löytyi. Ciralle todettiin spondyloosi, voimakas sellainen lannerangan viimeisissä nivelissä. 

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta useilla roduilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla. 

Spondyloosin oireita ovat selän jäykkyys, epämääräiset selkäkivut, eriasteiset ontumat, erilaiset liikeratahäiriöt, haluttomuus hyppyihin ja yleinen kivuliaisuus. 

Spondyloosi-diagnoosi varmistetaan selkärangan röntgen-kuvauksella. Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella. 

Spondyloosia pidettiin pitkään koiralle merkityksettömänä oireettomana ikääntymismuutoksena. On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia ja vakaviakin oireita. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi (golden ringin sivuilta lainattu)

Nyt mennään kipulääkkeillä kuuri, ja katsotaan auttaako kipulääke vaiko ei. Väläys tuli jo että pitääkö rakkaasta alkaa jo luopumaan, mutta ei sentään ehkä vielä. Kuulin useilla noutajilla, kultaisillakin tätä olevan ja ovat eläneet pitkään. Toivottavasti mekin saamme pitää Ciran vielä monen monta vuotta.