Aika menee älyttömän nopeaa, perässä ei tahdo pysyä ja blogin postailukin hieman laahaa perässä. Taylorilla on ikää jo 4,5kk, ja neiti kasvaa silmissä. Ei tahdo uskoa että vasta neiti oli ihan pieni karvapallero ku hän tuli meille. Nyt jo kokoa alkaa olemaan. Painoa on semmoiset 17kg, eli ei ihan tosta noin vaa enää minä ainakaan nostele neitiä.
Mitä Taylor sitten osaa, no, kantaa lähes tulkoon kokoajan jotain suussaan. Milloin leluja, milloin villasukkia (ovat muuten aivan supersuosittua), milloin hanskoja tai jotain muuta. Aivan valtavaa kehitystä tapahunut tässä. Ja missä vielä kaiken lisäksi, käteen tuomisessa. Aika monesti ei tarvitse kuin hihkaista "Taylor" tai "tuo" niin johan suussa oleva tulee käteen.
Viime lauantaina pääsin mukaan Kajaanin tamminäyttelyyn kameran kanssa. Taylorin sukulaiset menestyivät hienosti ja oli ihana olla kuvaamassa. Ostin sieltä oranssin pentu-damin ja otin sitten tänään sen mukaan kun menimme pellolle. Ihan kokeeksi, että mitä neiti tuumaa. Neitihän tykkäs siitä aivan älyttömästi. Palautukset tulivat lähes käteen, mutta mitä enemmän heittelin ja palkkasin, niin dami alkoi jäämään matkan varrelle. Sainkin kasvattajalta uusia neuvoja tähän, ja heti alan seuraavalla kerralla toteuttamaan niitä. Mutta se näkyi kuinka innokkaasti Taylor damia toi mulle, oli mielekästä nähtävää.
Cira reppana jäi monesti alakynteen kun damia heittelin Ciraa ei nuorempana oikein kiinnostanut noutaminen, tosin nyt aikuisena siitä on jonkin verran kiinnostunut.
Pellolla olon jälkeen, näkyi olikin tällainen kun tytöt väsähtivät kovaan touhuun ulkona. Ihana oli kun pitkästä aikaa ensinnäkin pääsi päivänvalon aikana ulos ja toinen, ei ollut päivällä kuin -10 astetta pakkasta. Huomenna taas on kovin kylmää.
Meillä on Ciralla karvanlähtö pahimmillaan. Karvaa, valkoista sellaista, on joka paikassa. Ja runsain määrin. Joten, Juha sanoikin tässä päivällä, vai olikohan joku muu päivä, et saapa nähdä kun molemmilla on karvanlähtö yhtäaikaa et mitä se sitten on
Taylorin huonona tapana on tulla sänkyyn öisin. Olen siirtänyt hänet aina pois yön aikaan, mut aamuvarhaisella sitten antanut hänen siinä olla. En tiedä teenkö siinä virheen, samalla tavalla Ciran kanssa olemme aikoinaan tehneet, ja tällä kaavalla pyrin Taylorin kanssa menemään.
Sohva on Ciran valtakuntaa, mutta näköjään Taylorkin sinne sopeutuu. Nimittäin tänään saunasta tullessa näkyi oi tällainen:
Ensi viikonloppuna pääsen sunnuntaina trimmauskurssille. Cira on siellä koekaniini minulla, vaikka olenhan Ciraa trimmaillut näyttelyihinki, mut kiva päästä oppiin. Taylorin kanssa hihna-treenit alkavat toden teolla. Erkkari on 30.1 eli pari viikkoa aikaa koittaa treenata hihnassa kulkeminen siihen malliin että menestystä tulisi.
