12 viikkoa täynnä

Viikot vierivät nopeammin mutta sunnuntaina ikää tuli 12 viikkoa täyteen. 3 kuukautta tulee ihan muutaman päivän päästä. Ensimmäiset rokotukset saatiin viime perjantaina. Kehuja tuli eläinlääkäriltä kyllä, tyttö on terve ja energinen. Huojentavaa kuulla tutkimusten jälkeenkin moisen.

Viikonloppuna käytiin treffaamassa myös kahta Taylorin siskoa metsälenkin merkeissä. Nasu asuu Metsokankaalla, ei kovin kaukana siis. Ja ollaan Nasun omistajan Jennin kanssa pidettykin eniten yhteyttä. Hilla-sisko asuu Tupoksessa, Hilla oli aluksi hieman ujo, kun Nasu ja Taylor ovat melkoisia rämäpäitä kun niikseen alkavat. Oikeat pahikset, jotka kyllä koulivat Hillastakin samanlaisen pahiksen metsälenkin aikana. Hilla halusi varmaan varmistua aluksi että voiko noiden kanssa leikkiä, ja lopussa olivatkin melkoinen kauhukolmikko.

Kuvia lauantailta:

Päivittäin olemme käyneet metsässä. Cira on ollut meillä mukana aina, tarkoituksena on myös käyttää Tayloria yksistään metsässä treenaus ajatuksena. Mutta aina se tuo isompikin on mukaan lähtenyt. Sisällä ollaan pääasiassa treenattu käskyjä istu, maahan, odottaa ja hakua. Lelun haku toimii kyllä sinällään innokkaasti, mutta palautusta ei vielä osata käteen. Treenausta siihen tarvitaan aika paljon. Maahan, istu ja odotus-käskyt ovat kyllä aika pop, varsinkin kun olen muutaman herkkunamin ottanut välillä siihen niin menee käskyt ja oppi paremmin perille.

Tänään otin kameran metsäänkin mukaan. Otokset olivat melkoisia ja suurin osa epäonnistui kun vauhtia oli koirilla välillä liikaa ettei kamera ehtinyt koirien vauhtiin mukaan. 

Huippua on kyllä että kasvattaja asuu noin lähellä ja sekä sisarukset asuvat kanssa noin lähellä. Treffejä tullaan kyllä järkkäään enemmän ja vähemmän se on varma. 

Cira on jäänyt ikävä kyllä vähän itseltä paitsioon Taylorin viedessä vähän välillä liikaakin aikaa. Taylor kun osaa olla itsekäs ja jollakin tavalla vaatia itselleen aikaa. Cira on siinä vähän lepsu. Olen koittanut Ciran kanssa käydä lenkkeilemässä, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Onneksi Juha käyttää Ciraa Ciralle mieluisissa paikoissa iltaisin niin saa toinenkin huokaista välillä. 

11 viikkoa

Taylor, Teylor, alkaa nimi vääntyä jo mihin suuntaan haluaa. Välillä on hän Tellu, riiviö, juniori, typykkä ja mitä kaikkea keksiikään. Mutta suloisuus hän on.

Taylor oli Birgitan luona viime keskiviikosta sunnuntaihin, kun oliimme Helsingissä reissussa itse. Taylor sai veljensä Yodan kanssa riehua sen minkä jaksoi. Sekä kiusata ihan ikiomaa äiskää ja iskää. Ihana kun kasvattaja Birgitta koirineen asuvat noin lähellä, on tuki ja turva sekä Taylorin toinen koti lähellä.

Taylor alkaa oppimaan peruskäskyjä jo. Istu menee jo hyvin, seuraamista olen alkanut harjoittelemaan samoin maahan-meno on toinen mitä ollaan harjoiteltu. Tärkeintä on toisen aktiivisuus ja muutenkin seuraa minua todella paljon. Outoakin siihen nähden, kun Cira ei niinkään innostu moisista seuraamis-jutuista.

Vatsa on kunnossa, mikä on lottovoitto meille. Brit Care puppya syödään ja alan loppuviikosta vaihtamaan ruokaa junioriin.

Kuvia sunnuntailta seuraavaksi: 

Kuten kuvista näkee, Cira on alkanut enemmän ja enemmän leikkimään Taylorin kanssa. Tänään sattui oikein mielenkiintoinen juttu. Olin käynyt tyttöjen kanssa metsässä vajaan tunnin olemassa, ja sehän nukutti sitten Tayloria ihan kunnolla. Cira otti kans ihan pienet nokkaunet ja heräsi kun Juha tuli töistä. Taylor nukkui omassa pedissään, ja Cira meni sinne pedin viereen, nuuhki ensin Tayloria ja alkoi sitten vinkumaan. Yritti ilmeisesti herätellä siskoaan,et hei elä nuku, leikitään. Oih!

Meillä on pikku hiljaa alkanut luntakin tulla näille korkeuksille. Saisi tullakin, olisi paljon mielenkiintoisempaa ulkoilla koirien kanssa. Lumi on kyllä mielenkiintoinen tapaus molemmillle tytöille.

Jospa seuraava postaus toisi tullessaan lumikuvia.

Taylor 10 vkoa

Neiti meillä on tänään täydet 10 viikkoa. Kasvaa ja kehitytään hurjaa vauhtia. Meillä ollaan oltu päivisin useamman tunnin keskenään. Taylor porttien takana, Cira vapaana muualla. Meillä huushollissa on hurjat 50 neliötä tilaa mutta ollaan vielä sisällä mahduttu sovussa leikkimään.

Tuo leikkiminen, nuhistaan, niinkuin itse tykkään tuota noutajien touhua kutsu, onkin ollut parasta tällä viikolla. Meillä Cira on alkanut leikkimään Taylorin kanssa, joten se on vaan iso plussa ja pienoinen kivi vierähti sydämeltäni kun huomasin että toimeen ne tulevat. Ja kiltisti nuhisevat.

Taylor tulee luokse kun pyydetään.  En voi kylläkään vielä sanoa että varmasti tulee, mutta aika varmasti tulee. Pilli on otettu myös käyttöön, joten innolla odotan ensi viikon jälkeistä aikaa kun saan ruhtinaallisesti viettää aikaa tyttöjen kanssa ja koulutus pääsee täysillä eteenpäin.

Vatsa on meillä kunnossa, jee, se on tärkeintä. Nyt syödään Britt Care Puppy ruokaa vielä tuon Gastro-ruuan rinnalla. Tarkoitus on Britt Carella jatkaa, jos maha sitä kestää.

Ainoa yhtesikuva tällä hetkellä on tämän näköinen.

Kehityskuvia yritän jatkossa laitella vähän useammin ja saada Taylorista ihan yksistäänkin kuvia.

9 viikkoa sekä täydet 2 kk

Taylorille tuli viime perjantaina virallisesti 2 kuukautta täyteen. Viikot vierivät ja viikkoja neidillä on jo 9 takana. Suoliston kanssa oli ongelmia viikon verran, siis ekan viikon mitä ehti meillä asua. Reppana oli kaikesta huolimatta touhukas, virtaa täynnä. Ruoka maistui ja vettä kului. Perjantaina alkoi uloste kiinteytymään. Kasvattaja käytti Taylorin veljen eläinlääkärissä ja molemmat saivat ab-kuurin. Ruokana on nyt Royal Caninin Gastro Intestinal Junior. Vatsa ystävällisempää ruokaa. Reilu viikko vielä pitää tätä ruokaa syöttää ja sitten vaihdetaan luultavasti ruokamerkkiä. Royal Caninissa on vehnää,joka ei välttämättä Taylorin vatsalle sovi. Ciralle ei vehnä sovi kovinkaan hyvin.

Taylor on oppinut luoksetulo-käskyn. Se on meillä TÄÄLLÄ tai TÄNNE, enemmänkin TÄNNE on selkeämpi käsky. Istua osataan jo jokseenkin hyvin,. Toistoja vielä niin hyvä tulee. 

Eilen sunnuntaina nähtiin sisaruksia, Yöda, Nasu ja Reko olivat menossa mukana. Birgitta-kasvattajalla oli varis mukana. Erittäin ylpeänä voin kertoa, että Taylor otti vaakun ja kantoi sitä. Mikä taitava tyttö minulla onkaan kotona. Taippareihin on tarkoitus harjoitella, taipperit itsessään ovat minulle ihan uusi laji, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla haluan niitä opella Taylorin kanssa. Birgitta erittäin hyvänä opettajana ja tukena minulla. 

Tänään otin molemmat koirat tohon pienen metsään mikä on meidän lähellä. Molemmat koirat olivat irti. Vastaan siellä tuli pari muutakin koiraa, toista käytiin haistelemassa, kun ei ollut mikään iso koira. Ja toista istuttiin ja katsottiin kun meni ohi. Mahtavaa siis. Metsässä kulkivat välillä omia reittejään välillä toisen perässä ja välillä jopa mammaakin seurattiin. 

Neiti kasvaa silmissä ja oppii kokoajan uusia juttuja. Kovapäinen on ja vaatii siis paljon kovaa kuria ja koulutusta ja toistoja että oppi menisi perille. Väsyneenä ja nälkäisenä ollaan sitten murisemassa ja hampaitten kanssa järsimässä, mutta onneksi olen sen huomannut että vain uni ja ruoka ovat tähän parhaat keinot. Tietenkin kieltokäskyt ainakin ensihätään.