JOULU

Joulun vietimme Juhan kotona Ylikiimingissä, sinne menimme jo aatonaattona. Tytöt, erityisesti Cira oli aivan mielissään. Papan kanssa monta päivää saa SYÖDÄ. Syöminen olikin joulun teem meillä ihmisilläkin. Mutta koirat, vähänkö ne nauttivat maalla olemisesta, hihnasta ei tietoakaan moneen päivään. Harmi vain, että kelit olivat mitä olivat, liukasta ennenkaikkea. Onneks ei tarvinnut montaa metria varoa kun pihalta aukeni pelto. Huisin hauskaa. Harmikseni en ottanut kertaakaan ulos kameraa, sen verran liukasta oli ulkona etten uskaltanut.

Kävimme myös minun vanhempieni luona Pudasjärvellä. Aatto olikin Taylorille yhtä vauhtia, mummolasta ja mummolaan, niinkuin me tapaamme sanoa. Herkkuja jos minkälaisia tuli ja maistiaisia myös juniori sai. Onneksi maha ei siitä sanonut mitään, eikä näin pari päivää joulun jälkeen näytä kropassa liialta, joten liikuntaa on neiti saanut herkkujen edestä.

Joululahjaksi tytöt saivat Raumalta lahjakortit Mustiin ja Mirriin. Emme vielä ole niitä käyttäneet, mutta aiomme ottaa tytöt mukaan ostoksille, lelu vai herkku vai luu. Kas siinä pulma!

Taylor on 17 viikkoa, tulevana keskiviikkona eli ylihuomenna tulee virallisesti 4 kk täyteen. Hurjaa vauhtia neiti kasvaa, ja olen niin onnellinen ja tyytyväinen neitiin kuin olla ja voi. Ainoa miinus puoli on ettei kovinkaan paljon kahden keskiseen touhuun ole, mutta jospa siihen järkkäilis aikaa.

Kuvia sitten joululta:

Uusi Vuosi hieman raketteiden puolesta jännittää. Varsinkin kun neiti on aika kova haukkumaan, kun joku pelottaa tai jokin on uusi asia. Kotona onneksi olemme, ja meillä itsellä ei ole raketteja aikomus ostella, naapurustossa varmaan ammuskellaan, joten häätyy miettiä ja harkita miten raketit itse käy sitten katselemassa. Ilta on varmasti aika haastavaa ulkoilun puolesta, mutta se jää nähtäväksi miten meillä tytöt reagoi.

Lunta ja PAKKASTA ja 15 viikkoa ikää

Nyt tulee kuvaton postaus. Toisaalta, joskus näinkin.

Lunta ja pakkasta on tullut meille. Ihanaa, mahtavaa, upeeta. Ei kulkeudu enää kura sisälle, ja vähän miellyttävämpää ulkoilla. Tosin, Taylorilla on nahkamaha nii ei kovin kauaa voi ulkona oleskella. Mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita siellä tulee.

Taylor on oppinut tai oppi menemään meidän verkkoaidan yli naapureiden puolelle. Auts, lisää patentteja aitaan nii jospa se hidastais tai jopa estäis. Taylor kasvaa hurjaa vauhtia, ja ikäähän on 15viikkoa.

Toiset rokotteet saadaan tällä viikolla, tuntuu hurjalta kuinka aika menee nopeaa. Kohta Taylor on ollu meillä sen pari kuukautta ja miten neiti onkaan kasvanut ja kehittynyt. Halu oppia koko ajan on hurjan kova ja millä tahdilla neiti oppii. 

Meillä öisin ollaan osattu olla ilman kakkaamista ja pissat tai ehkä kahet ovat yön aikana tulleet. On ollu myös öitä jolloin ei oo tullu pissan pissaa alustalle. Mahtavaa kehittymistä. 

Leikit Ciran kanssa ovat päivittäisiä ja useita kertoja päivässä. Murinaa ja vetoleikkejä keskenään harrastavat aika kivasti. Sisaruksia Taylor näki viime lauantaina. Viisi oli sisarusta yhteensä ja vauhtia riitti. Kyllä ne on niin ihania ja samannäköisiä että tarkkaan piti katsoa et lähtikö oma mukaan.

Joulu tulee ja tiedossa ihanaa oloa maalla :)

Itsenäisyyspäivä

Taylor täyttää 14 viikkoa. Neiti kasvaa niin hurjaa vauhtia, että perässä ei pysy kukaan. Taylor sai viettää aikaa ihan uusien ystäviensä Dinan ja Millin luona yökyläilyn verran. Hyvin neideillä oli siellä mennyt. Mitä nyt Taylor on vähän uteliaampi kuin vanhemmat koirat, joten Dina erityisesti ei ollut oikein neidistä perustanut. Mutta Cira oli täysin samanlainen aluksi, joten ihan hyvä Taylorille nähdä toisia koiria.

Meille on tullut lunta. Cira eritoten on aivan mielissään, varsinkin kun lumipalloja on saanut ottaa kiinni jo. Se on kaikista parasta touhua Ciran mielestä. Toivottavasti tää lumi pysyiskin. Lumi tuli mutta samalla tuli se inhottavin puoli, liukkaus. Eilen täällä tuli lunta ja se oli muuttunut vedeksi ja yöllä ollut pakkasta, nii liukkaat on paikat. Ei oo yhtään kiva, varsinkaan pikkuneidille.

Minun täytyisi ryhdistäytyä ihan kunnolla Taylorin koulutuksessa. Ottaa aina päivässä kunnolla aikaa Taylorille. Peruskäskyt istu ja maahan alkavat mennä. Taylor ottaa kontaktia paljon enemmän mitä Cira pienenä, joten aivan toisenlainen pentu Taylor on mitä Cira oli aikoinaan. Ja tärkeintä, Ciralle minun pitäis löytää kanssa kunnolla aikaa päivällä. Ei pelkät rapsutukset neidille riitä, kuin ei toisellakaan. Mutta jospa tämä tästä alkaa muotoutumaan.

Rakastan tyttöjä pävä päivältä enemmän ja mikä ihana nähdä niiden yhteiset leikit päivittäin, ja varsinkin silloin kuin toinen on ollut yökylässä.

Tässäpä kuvaa tältä päivältä: 

3 kk

Aika menee älyttömän nopeasti. Taylor täytti eilen 3kuukautta. 3 kuukautta sitten Taylor ja 8 sisarusta syntyivät maailmaan. Syntyminen tapahtui hätäsektiolla, mutta onnekis mamma ja lapset saatettiin turvallisesti maailmaan. Synnytyksessä menehtyi vain yksi pentu, onneksi 9 selvisi.

Rakkaus Tayloria kohtaan kasvaa päivä päivältä, vaikka välillä onkin melkoinen ärripurri kun hampaillaan kokeilee joka paikkaa, mutta silti Taylor oppii joka hetki uusia juttuja. 

Lauantaina kävimme Juhan kotona Ylikiimingissä, jossa Taylor joutui oppimaan olemaan poissa keittiöstä ruokailun ajan. Usean toiston jälkeen, neiti oppi jäämään kynnyksen toiselle puolen, Ciran viereen. Mahtavaa katsoa kun neiti oppii.

Tänään pääsemme harjoittelemaan toisten koirien kanssa näyttelyyn. Suunnitelmissa on parin kuukauden päästä astua kehään, mutta saa nähdä saadaan treenausta niin paljon että voimme kehään astua Taylorin kanssa.

Huomenna keskiviikkona alkaa Animagin pentukerho, jonne ilman muuta menemme tutustumaan toisiin pentuihin ja saamme kenties uusia tuttavuuksia sieltä toisista roduista, tai jospa siellä on joku tuttukin.

 Taylor 3 kuukautta eilen 30.11

Sehän on jo joulukuu, mutta lunta ei näy mailla eikä halmeilla. Olisi se kyllä enemmän kuin tervetullut tänne korkeuksille. Ulkona on synkkää ja pimeää, lumi valaisisi kivasti jos sitä olisi. Ja ennenkaikkea, olisi mielekkäämpää koirien kanssa touhuta ulkona eikä tarvitsisi päivittäin suihkun kautta tulla sisälle.

12 viikkoa täynnä

Viikot vierivät nopeammin mutta sunnuntaina ikää tuli 12 viikkoa täyteen. 3 kuukautta tulee ihan muutaman päivän päästä. Ensimmäiset rokotukset saatiin viime perjantaina. Kehuja tuli eläinlääkäriltä kyllä, tyttö on terve ja energinen. Huojentavaa kuulla tutkimusten jälkeenkin moisen.

Viikonloppuna käytiin treffaamassa myös kahta Taylorin siskoa metsälenkin merkeissä. Nasu asuu Metsokankaalla, ei kovin kaukana siis. Ja ollaan Nasun omistajan Jennin kanssa pidettykin eniten yhteyttä. Hilla-sisko asuu Tupoksessa, Hilla oli aluksi hieman ujo, kun Nasu ja Taylor ovat melkoisia rämäpäitä kun niikseen alkavat. Oikeat pahikset, jotka kyllä koulivat Hillastakin samanlaisen pahiksen metsälenkin aikana. Hilla halusi varmaan varmistua aluksi että voiko noiden kanssa leikkiä, ja lopussa olivatkin melkoinen kauhukolmikko.

Kuvia lauantailta:

Päivittäin olemme käyneet metsässä. Cira on ollut meillä mukana aina, tarkoituksena on myös käyttää Tayloria yksistään metsässä treenaus ajatuksena. Mutta aina se tuo isompikin on mukaan lähtenyt. Sisällä ollaan pääasiassa treenattu käskyjä istu, maahan, odottaa ja hakua. Lelun haku toimii kyllä sinällään innokkaasti, mutta palautusta ei vielä osata käteen. Treenausta siihen tarvitaan aika paljon. Maahan, istu ja odotus-käskyt ovat kyllä aika pop, varsinkin kun olen muutaman herkkunamin ottanut välillä siihen niin menee käskyt ja oppi paremmin perille.

Tänään otin kameran metsäänkin mukaan. Otokset olivat melkoisia ja suurin osa epäonnistui kun vauhtia oli koirilla välillä liikaa ettei kamera ehtinyt koirien vauhtiin mukaan. 

Huippua on kyllä että kasvattaja asuu noin lähellä ja sekä sisarukset asuvat kanssa noin lähellä. Treffejä tullaan kyllä järkkäään enemmän ja vähemmän se on varma. 

Cira on jäänyt ikävä kyllä vähän itseltä paitsioon Taylorin viedessä vähän välillä liikaakin aikaa. Taylor kun osaa olla itsekäs ja jollakin tavalla vaatia itselleen aikaa. Cira on siinä vähän lepsu. Olen koittanut Ciran kanssa käydä lenkkeilemässä, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Onneksi Juha käyttää Ciraa Ciralle mieluisissa paikoissa iltaisin niin saa toinenkin huokaista välillä. 

11 viikkoa

Taylor, Teylor, alkaa nimi vääntyä jo mihin suuntaan haluaa. Välillä on hän Tellu, riiviö, juniori, typykkä ja mitä kaikkea keksiikään. Mutta suloisuus hän on.

Taylor oli Birgitan luona viime keskiviikosta sunnuntaihin, kun oliimme Helsingissä reissussa itse. Taylor sai veljensä Yodan kanssa riehua sen minkä jaksoi. Sekä kiusata ihan ikiomaa äiskää ja iskää. Ihana kun kasvattaja Birgitta koirineen asuvat noin lähellä, on tuki ja turva sekä Taylorin toinen koti lähellä.

Taylor alkaa oppimaan peruskäskyjä jo. Istu menee jo hyvin, seuraamista olen alkanut harjoittelemaan samoin maahan-meno on toinen mitä ollaan harjoiteltu. Tärkeintä on toisen aktiivisuus ja muutenkin seuraa minua todella paljon. Outoakin siihen nähden, kun Cira ei niinkään innostu moisista seuraamis-jutuista.

Vatsa on kunnossa, mikä on lottovoitto meille. Brit Care puppya syödään ja alan loppuviikosta vaihtamaan ruokaa junioriin.

Kuvia sunnuntailta seuraavaksi: 

Kuten kuvista näkee, Cira on alkanut enemmän ja enemmän leikkimään Taylorin kanssa. Tänään sattui oikein mielenkiintoinen juttu. Olin käynyt tyttöjen kanssa metsässä vajaan tunnin olemassa, ja sehän nukutti sitten Tayloria ihan kunnolla. Cira otti kans ihan pienet nokkaunet ja heräsi kun Juha tuli töistä. Taylor nukkui omassa pedissään, ja Cira meni sinne pedin viereen, nuuhki ensin Tayloria ja alkoi sitten vinkumaan. Yritti ilmeisesti herätellä siskoaan,et hei elä nuku, leikitään. Oih!

Meillä on pikku hiljaa alkanut luntakin tulla näille korkeuksille. Saisi tullakin, olisi paljon mielenkiintoisempaa ulkoilla koirien kanssa. Lumi on kyllä mielenkiintoinen tapaus molemmillle tytöille.

Jospa seuraava postaus toisi tullessaan lumikuvia.

Taylor 10 vkoa

Neiti meillä on tänään täydet 10 viikkoa. Kasvaa ja kehitytään hurjaa vauhtia. Meillä ollaan oltu päivisin useamman tunnin keskenään. Taylor porttien takana, Cira vapaana muualla. Meillä huushollissa on hurjat 50 neliötä tilaa mutta ollaan vielä sisällä mahduttu sovussa leikkimään.

Tuo leikkiminen, nuhistaan, niinkuin itse tykkään tuota noutajien touhua kutsu, onkin ollut parasta tällä viikolla. Meillä Cira on alkanut leikkimään Taylorin kanssa, joten se on vaan iso plussa ja pienoinen kivi vierähti sydämeltäni kun huomasin että toimeen ne tulevat. Ja kiltisti nuhisevat.

Taylor tulee luokse kun pyydetään.  En voi kylläkään vielä sanoa että varmasti tulee, mutta aika varmasti tulee. Pilli on otettu myös käyttöön, joten innolla odotan ensi viikon jälkeistä aikaa kun saan ruhtinaallisesti viettää aikaa tyttöjen kanssa ja koulutus pääsee täysillä eteenpäin.

Vatsa on meillä kunnossa, jee, se on tärkeintä. Nyt syödään Britt Care Puppy ruokaa vielä tuon Gastro-ruuan rinnalla. Tarkoitus on Britt Carella jatkaa, jos maha sitä kestää.

Ainoa yhtesikuva tällä hetkellä on tämän näköinen.

Kehityskuvia yritän jatkossa laitella vähän useammin ja saada Taylorista ihan yksistäänkin kuvia.

9 viikkoa sekä täydet 2 kk

Taylorille tuli viime perjantaina virallisesti 2 kuukautta täyteen. Viikot vierivät ja viikkoja neidillä on jo 9 takana. Suoliston kanssa oli ongelmia viikon verran, siis ekan viikon mitä ehti meillä asua. Reppana oli kaikesta huolimatta touhukas, virtaa täynnä. Ruoka maistui ja vettä kului. Perjantaina alkoi uloste kiinteytymään. Kasvattaja käytti Taylorin veljen eläinlääkärissä ja molemmat saivat ab-kuurin. Ruokana on nyt Royal Caninin Gastro Intestinal Junior. Vatsa ystävällisempää ruokaa. Reilu viikko vielä pitää tätä ruokaa syöttää ja sitten vaihdetaan luultavasti ruokamerkkiä. Royal Caninissa on vehnää,joka ei välttämättä Taylorin vatsalle sovi. Ciralle ei vehnä sovi kovinkaan hyvin.

Taylor on oppinut luoksetulo-käskyn. Se on meillä TÄÄLLÄ tai TÄNNE, enemmänkin TÄNNE on selkeämpi käsky. Istua osataan jo jokseenkin hyvin,. Toistoja vielä niin hyvä tulee. 

Eilen sunnuntaina nähtiin sisaruksia, Yöda, Nasu ja Reko olivat menossa mukana. Birgitta-kasvattajalla oli varis mukana. Erittäin ylpeänä voin kertoa, että Taylor otti vaakun ja kantoi sitä. Mikä taitava tyttö minulla onkaan kotona. Taippareihin on tarkoitus harjoitella, taipperit itsessään ovat minulle ihan uusi laji, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla haluan niitä opella Taylorin kanssa. Birgitta erittäin hyvänä opettajana ja tukena minulla. 

Tänään otin molemmat koirat tohon pienen metsään mikä on meidän lähellä. Molemmat koirat olivat irti. Vastaan siellä tuli pari muutakin koiraa, toista käytiin haistelemassa, kun ei ollut mikään iso koira. Ja toista istuttiin ja katsottiin kun meni ohi. Mahtavaa siis. Metsässä kulkivat välillä omia reittejään välillä toisen perässä ja välillä jopa mammaakin seurattiin. 

Neiti kasvaa silmissä ja oppii kokoajan uusia juttuja. Kovapäinen on ja vaatii siis paljon kovaa kuria ja koulutusta ja toistoja että oppi menisi perille. Väsyneenä ja nälkäisenä ollaan sitten murisemassa ja hampaitten kanssa järsimässä, mutta onneksi olen sen huomannut että vain uni ja ruoka ovat tähän parhaat keinot. Tietenkin kieltokäskyt ainakin ensihätään.

Kaksi kultakimpaletta

Perjantaina oli kauan odotettu päivä. Lähdimme hakemaan Tayloria (Teilor) kotiin Birgitan luota. Tämä valloittava ihana tapaus tuli meille perjantaina illalla. 

Taylor ikää vajaat 8 vkoa

Taylorilla oli aluksi vatsa löysällä, joten jännitystä oli et miten meillä eka yönä käy. Eka yö meni kivasti, osasi alustoille tehdä tarpeet ja nukkui aika hyvin. Itse nukuin sohvalla. Vanhempi koiramme Cira ei oikein perustanut pienestä pennusta, mutta sen aika tulee vielä.

Lauantaina touhua riitti, kun ensimmäiset "serkut" kävivät koiria hoitamassa koko illan. Hienosti alkoi täällä- sanaan tottua kun omasta suustani sen lausuin. Positiivista täysin. 

Toinen yö kodissa meni vallan mainiosti. Parit pissat lattialla ja unta riitti. Kuuden aikoihin herätteli minua, mutta rauhoittui toviksi vielä kun rapsuttelin häntä. 

Ulkona touhuilevat Cira ja Taylor enemmän yhdessä, tutustelua se vasta on mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tulossa.

Nyt pääsemme kertoilemaan meidän kahden kultaisenneidin elämää täällä :) Taylorista enemmän täällä ja Cirasta enemmän täällä. 

Kiitos! 

Minä ja muut

Aloittelen blogin pitoa sillä ajatuksella, että tässä kerron vain ja ainoastaan kultaisennoutaja Ciran ja tulevan toisen kultaisennoutaja nartun elämää. Sitä mitä touhuamme, ja mitä elämä tuo tullessaan meille. 

Kerron kuitenkin sanasen ensin itsestäni. Olen siis 31-vuotias nainen ilmeisesti jo, ja lähihoitaja on ensimmäinen ammattini. Toista ammttia opiskelen parhaillaan, ja minusta pitäisi ensi vuoden aikan tulla sairaanhoitaja. Perheeseeni kuuluvat Juha ja sekä Cira aka Juno-Juhekin Ibada joka on syntynyt 2011 maaliskuussa, ja on valloittanut sydämeni. Cira on ensimmäinen yhteinen koiramme. Molempien lapsuudenkodissa on eläimiä ollut, joten eläinten kanssa touhuaminen ja eläminen ei kummallekaan ollut uutta. 

Ciran kanssa emme alkujaan tienneet oikein mitä kultaisennoutajan kanssa voi harrastaa. Alunperin olin lukenut vain Toko:sta ja Agilitystä. Kävimme pari pentukurssia jossa näihin lajeihin pääsimme tutustumaan. Kuitenkin kolmivuorotyöni vei liikaa aikaa silloin itseltäni ja ikävä kyllä Ciralta samalla että Tokoilu jäi. Harmittelen sitä edelleen, mutta jospa vielä ei olisi liian myöhäistä. Ystäväni Heidi muutti etelästä Ciran ollessa reilun vuoden ikäinen ja lähes tulkoon kirjaimellisesti vei minut näyttelypiireihin, ja se jos mikä vei minut mennessään. Kummoisempia saavutuksia ei ole tullut, mutta iloksemme kuitenkin siellä olemme kulkeneet. 

Kävimme joulukuussa 2014 Liettuan Vilnassa pari kertaa kehässä pyörähtämässä, valloittava ja ikimuistoinen reissu tuli. Kiitos siitä kuuluu Heidille ja Ciran parhaalle ystävälle Novascotiannoutaja Milolle. 

Näyttelypiireissä olen päässyt tutustmaan ihaniin ihmisiin. Ja yksi heistä on Birgitta, tulevan pennun kasvattaja Thans Again-kennelistä. Perheemme kasvaa ensi viikolla ihanalla valloittavalla pennulla. Kutsumanimi pennulla on vielä vähän haussa, mutta kennelnimi on Thanks Again Elisabeth Taylor. 

Pennun kanssa tulemme kulkemaan toivon mukaan näyttelyissä, ja pääsen tutustamaan taippareihin ihan kunnolla. En ole vielä lajiin päässyt tutustumaan kunnolla, joten innolla odotan kylläkin lajiin tutustumista.

Blogin tarkoitus on kertoa näiden kahden valloittavan koiran elämästä ja siitä mikä kaikkea he tuovatkaan meidän elämään. Haaveeni kahdesta kultaisestanoutajasta on täyttymässä.