Syksyisessä metsässä

Ystäväni Heidin pakkasesta löytyy jonkin sortin riistaa ja hän sitten laittoi viestiä tiistaina että

kävisikö meille tulla treenaamaan pikkuneidin kanssa.

Pupu ja Varis.

Mehän hypättiin autoon ja ajeltin muutama hassu kilometri.

Kuvat kertokoon puolestaan.

Pupu suussa

Birgitta-kasvattaja kilautti vuorostaan keskiviikkona, että variksia oli ottanut sulamaan että mitenkä ois treenit toisella puolen kaupunkia, 

ja tietenkin kameran kanssa.

On ollut äärettömän ihana seurata tämän valloittavan pikkuneidin

kasvua ja kehitystä tämän kuluneen kesän aikana.

Alkukesästä ei riista tuntunut kelpaavan neidille ja mikä tilanne on nyt.

Riista otetaan suuhun, kannetaan se, ehkä vielä vaihtelevalla menestyksellä,

mutta palautus tulee kuitenkin käteen.

Vaihteleva menestys tässä tarkoittaa riistan hieman ronskia käsittelyä.

Sitten lopuksi Ciran kuulumiset:

Cira on nyt syönyt kipulääkettä viikon verran ja ero on mielestämme ollut huomattavan suuri. 

Neiti on pirteämpi ja ilme ja silmät ovat kirkastuneet älyttömästi.

Mutta ei sentään niin pirteä että viitsisi ottaa riistaa suuhun.

Saimme Heidin kanssa makeat naurut kun Ciralle varista näytin, neiti oli

kuin mikäkin hienohelma.

Mutta silti niin RAKAS!

Taylor 1wee sekä muita uutisia

Taylor täytti elokuun lopussa 1wee. Onnea meidän rakas kultakimpale. Vuosi on ollut äärettömän ihana, nähdä sinun kasvusi meidän kotona. Nähdä kehitykseksi niin useassa eri asiassa että aivan mahtavaa kun sain tuollaisen kultakimpaleen. Monestakin syystä ihailen Taylorin luonnetta, neidistä on kasvanut äärimmäisen rauhallinen tyttö. Mutta myös hällä on palava halu tehdä työtä. Noutoja olemme harjoitelleet ja palautukset alkavat tulla suoraan käteen lähes poikkeuksetta. Pitäisi vaan riistaa itselläkin jemmata pakkaseen että saisi riistaakin tytölle ajoittain näyttää.

Mutta sitten... 

Olemme Juhan kanssa puhuneet jo kauan aikaa että Cira pitäisi viedä uudestaan lonkkakuviin kun aikoinaan kun ne kuvattiin, D-lonkat sieltä tuli ja nivelrikon mahdollisuutta, ja jopa alustavaa sellaista oli jo tuolloin havaittavissa. Viime viikolla päätin varata ajan Kaakkurin eläinklinikalle missä ollaan Ciran asioita viime vuosina hoidettu. Syy miksi päädyimme nyt kuvaamaan oli myös se, että olimme huomanneet Ciran olemuksessa joitain muutoksia. Cira ei enää joka kerta venytelly edes pitkän yön jälkeen, saati muutenkaan pitkän makuulla olon jälkeen. Haluttomuutta myös autoon hyppäämisessä on ollut. 

Lääkäri tutki Ciran ensin ja lonkkakuvat päädyttiin ottamaan. Cira rauhoitettiin. Fiksu lääkäri päätti ottaa myös lannerangasta kuvat. Lonkkakuvat olivat entiset, yhtä huonot kuin aiemmin, ei muutosta siellä saralla. Selästä, lannerangasta syy löytyi. Ciralle todettiin spondyloosi, voimakas sellainen lannerangan viimeisissä nivelissä. 

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta useilla roduilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla. 

Spondyloosin oireita ovat selän jäykkyys, epämääräiset selkäkivut, eriasteiset ontumat, erilaiset liikeratahäiriöt, haluttomuus hyppyihin ja yleinen kivuliaisuus. 

Spondyloosi-diagnoosi varmistetaan selkärangan röntgen-kuvauksella. Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella. 

Spondyloosia pidettiin pitkään koiralle merkityksettömänä oireettomana ikääntymismuutoksena. On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia ja vakaviakin oireita. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi (golden ringin sivuilta lainattu)

Nyt mennään kipulääkkeillä kuuri, ja katsotaan auttaako kipulääke vaiko ei. Väläys tuli jo että pitääkö rakkaasta alkaa jo luopumaan, mutta ei sentään ehkä vielä. Kuulin useilla noutajilla, kultaisillakin tätä olevan ja ovat eläneet pitkään. Toivottavasti mekin saamme pitää Ciran vielä monen monta vuotta.