Vuosi 2016

Vuosi alkaa olemaan lopuillaan ja nyt pitäisi sitten koota ajatukset kasaan tämän vuoden osalta. Cirasta on helppo aloittaa. Cira on ollu koko vuoden lähinnä kotikoirana. Cira kävi kerran näyttelyissä ja sieltä huikea AVO ERI 4. Ciran kanssa olemme keskittineet terveyteen kesän jälkeen. Syksyllä saimme spondyloosi-diagnoosin. Kipulääkekuurin Cira söi diagnoosin jälkeen parisen viikkoa, sen jälkeen hierojalla olemme käyneet ja käymme vastedeskin. Parasta kaikessa on ollut huomata Ciran ilme on piristynyt ja olemus kaiken kaikkiaan on välillä kuin pikku pennulla. Juostaan ja leikitään, haastetaan leikkiin ja välillä sitten levähdetäänkin.

Loppuvuodesta saimme aloittaa Ciran kanssa kaverikoiratoiminnan. Kävimme perehdytyksessä ja testauksessa, sekä tarvittavat aloitus-käynnit on suoritettu. Ensi vuonna aloitamme sitten tosissamme kaverikoirana. Huiviin tarvitaan 6 käyntiä ja mikäli omat työt antavat tilaa nii pyrimme käymään ainakin kerran viikossa jossain käynnillä. Cira on juuri sopiva tähän hommaan. Kenties kesällä Cirakin käväisee jossain lähinäyttelyissä virkistämässä muistiaan olla kaunis :)

Taylorin vuosi sitten. Näyttelyitä Taylorin kanssa kuljimme aika ahkeraan. Vuosi alkoi Jyväskylän erikoisnäyttelyistä tammikuun lopulla, ensimmäinen KP-palkinto sieltä. Sitte pentunäytely Jyväskylässä maaliskuussa. Pentuluokan näyttelyitä kävimme Kemijärvellä, Vaasassa ja Kruunypyyssä. Kahdessa ensimmäisessä VSP-pentu ja Kruunypyyssä ROP-pentu. Junnuluokka korkattiin sitten Tuurissa ollen AVO ERI 4. Rovaniemen KV:sta tuli ensimmäinen VARA-SERT ja Oulun omassa näyttelyssä sitten heinäkuussa SERT ja PN2. Huikea kesä siihen mennessä oli ollut. 

Juoksut alkoi sitten heinäkuun loppupuolella, näyttelyissä kuljettiin mutta ERI-linjalla aikalailla jatkettiin sitten syksyyn saakka. Myös SA:ta tuli välillä, mutta myös sileitä ERI:ä. Loppuvuodesta kävimme sitten SNJ:n päänäytelyssä jossa isossa junnuluokassa Taylor sijoittui neljänneksi. Jyväskylän KV:ssa tuli EH mutta silti sjoitus neljäs. Huikea näyttelyvuosi pikkuneidillä siis takana.

Vuoden ylivoimaisesti paras uutinen oli se, että Taylor on täysin terve tyttö. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 sekä silmä terveet. 

Ensi vuonna katseet kiinnittyvät taippareihin. Sekä metsästämme keväällä sertiä. Taippaireihin keskitymme keväällä jotta kesän aikana saisimme käytyä testaamassa myös taippareiden suorittamista. Näyttelyvuosi korkataan heti vuoden alusta Kajaanissa, siitä se vuosi sitten lähtee 

liikkeelle.

Lunta on saapunet meille ihan kivasti, lisääkin odotamme tulevaksi mutta tämäkin riittää meille.

Taylor ja Cira toivottavat kaikille vauhdikasta ja antoisaa uutta vuotta 2017 :)

Joulun odotusta

Joulukuu tulla tuprutti mukanaan pakkaset ja lumen. Itse henkilökohtaisesti rakasta talvea ja pakkasta. Vaikka vaatteita pitääkin pukea enemmän kuin laki sallii, mutta silti talvi on parasta aikaa. Taylorilla ikää on 15kk, joten näyttelyissä voimme siirtyä nuorten luokkaan halutessamme. Harmikseni vain pikkuneiti pudottaa karvaa juuri nyt joten saa nähdä pääsemmekö korkkaamaan vuotta 2017 näyttelyiden parissa Kajaanissa vai emme, sen aika näyttää.

Cira on käynyt hierojalla jälleen. Pidän nyt Ciralle sitä tarpeellisenä että pysyy neiti vetreänä. Ja olen sen huomannut että hyvin hieronnassa käynti auttaa. Cira malttaa venytellä aika usein itseään, mikä on ollut välillä poissakin.

Viime sunnuntaina kurvain tyttöjen kanssa Utajärvelle ja siitä mukaan tulivat Heidi ja Milo. Cira ja Milo ovat olleet pienestä pitäen bestiksiä, ja ilo oli katsella Ciran ja Milon ns yhteistä säveltä. Mitään kaunista katseltavaaha se ei ole, mutta molemmat siihen tyytyvät nii mikäs siinä. Heidi latasi kameraan akun reissua varten ja otokset olivat aivan mahtavia.

Yritän vielä loppuvuodesta tehdä jonkinlaisen yhteenvedon tämän vuoden tapahtumista. Paljon on tapahtunut elämässämme, mutta tärkeitnä on tällä hetkellä se, että molemmat koirat ovat terveitä tällä hetkellä ja piristävät meidän elämää.

Terveystuloksia ja talven tuntua

Marraskuussa ajelimme isänpäivänä Jyväskylään KV:hen, josta ei nyt jäänyt muisteluiksi muuta kuin lämmintä kättä ja paljon oppimisa. Tuloksena Taylorille JUN EH 4. Sijoitus on aina plussaa, joten mieli siinä mielessä oli parempi.

Taylor kävi vihdoin ja viimein parisen viikkoa sitten lonkka,-kyynär- ja silmätutkimuksissa. Silmät terveeet, JEE! Kyynärät terveet 0/=0 ja kaikkein eniten jännitystä aiheutti lonkat. Lonka todettiin A/A.ksi eli minulla on täysin terve tyttö! Kiitos kasvattajalle!

Ensimmäiset lumet lähtivät ja saimme tilalle kurakelin, meinasi jo usko loppua että tätä märkää ja pimeääkö se on nyt loppuvuosi mutta ei kuitenkaan. Lumi ja pakkanen tulivat takaisin ihan viime päivinä ja siitä on iloa riittänyt. Lumisessa kelissä on paljon parempi mennä viilettää kuin muualla. 

Joulua odotellaan kovasti ja tulevaa vuotta vielä enemmän :) 

Lokakuun kuulumisia

Aika mennä rientää enkä ole saanu aikaiseksi päivittää blogia, joten nyt teen sen kerta heitolla. Aoitetaan Ciran kuulumisista. Cira käytettiin fysioterapeutin katselmuksessa josta saatiin venyttely-ohjeet joita olemme lähes päivittäin tehneet. Ja nämä ovat auttaneet Ciraa huomattavasti. Toinen asia mikä samaiselta reissulta saimme matkaan, oli hieronnassa käynnit. Cira kävi kaksi kertaa Keräsen Saaran hierottavana ja se jos mikä on auttanut ihan näkyvästi neidin liikkumista. 

Olen varmaan reilun vuoden ajatellut Ciraa kaverikoiraksi, mutta nyt vasta sain järkättyä kalenteriini tilaa ja pääsin käymäään perehdytyksessä sekä testauksessa. Perehdytys  oli Oulussa ja testaus Raahessa. Käyn ensin pari kertaa ilman Ciraa tsekkailemassa hieman mitä kaverikoiravierailulla tehdään ja sitten raivaan kalenterista tilaa Ciran ensimmäisille käynneille kaverikoirana. Kaikki, jotka Ciran tuntevat, ovat varmasti samaa mieltä että Cira on just nappi kaverikoiraksi rapsuteltavaksi.

Taylorin kanssa kävimme Tampereen SNJ:n päänäyttelyssä. Mukana reissussa olivat tietenkin velipoika Yoda, äiti Bb ja mummo-Pikkis. Tarmo-eno tuli toisesta suunnasta myös mukaan. Näyttelyssa oli hirmuisesti koiria, ja kultaisille oli kaksi eri tuomaria laitettu. Taylor Birgitan handalauksessa aivan älyttömän hienosti JUN ERI 4 SA.

Taylor 13kk

Tulossa on vielä Jyväskylän kansainvälinen näyttely marraskuussa, eikä siihen ole kuin reilu pari viikkoa. Sitten saamme jäädä pienoiselle lomalle ennen ens vuoden alkua. Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa Kajaanista näyttelyt. Cira varmaankin keskittyy enemmän kaverikoirailuun, luulisin näin.

Mutta on meille satanut lunta, ei mitään metrikaupalla vaan ihan maa peittynyt valkoiseksi.

Ciran hieronnan ja venyttelyn tuloksena on tämän näköisiä, meidän silmään iloista touhua yhdessä. Välillä juostaan, välillä painitaan, niin sisällä kuin ulkona. Tämä on sitä mitä olen kaivannut näiden tyttöjen väliltä. Tämä katoi joskus keväällä, ja kesän aikana varsinkin, nyt kun tiedämme Ciran spndyloosin olleen syynä Ciran apeuteen niin osaamme häntä auttaa. Ja Taylorkin tietää nyt, milloin "isosiskon" kanssa pystyy painimaan. 

Joulu tulla jollottaa, sitä ennenkuin Jyväskylän reissu ja toivon mukaan jonkinlaiset juhlat myös ennen joulua.

Syksyisessä metsässä

Ystäväni Heidin pakkasesta löytyy jonkin sortin riistaa ja hän sitten laittoi viestiä tiistaina että

kävisikö meille tulla treenaamaan pikkuneidin kanssa.

Pupu ja Varis.

Mehän hypättiin autoon ja ajeltin muutama hassu kilometri.

Kuvat kertokoon puolestaan.

Pupu suussa

Birgitta-kasvattaja kilautti vuorostaan keskiviikkona, että variksia oli ottanut sulamaan että mitenkä ois treenit toisella puolen kaupunkia, 

ja tietenkin kameran kanssa.

On ollut äärettömän ihana seurata tämän valloittavan pikkuneidin

kasvua ja kehitystä tämän kuluneen kesän aikana.

Alkukesästä ei riista tuntunut kelpaavan neidille ja mikä tilanne on nyt.

Riista otetaan suuhun, kannetaan se, ehkä vielä vaihtelevalla menestyksellä,

mutta palautus tulee kuitenkin käteen.

Vaihteleva menestys tässä tarkoittaa riistan hieman ronskia käsittelyä.

Sitten lopuksi Ciran kuulumiset:

Cira on nyt syönyt kipulääkettä viikon verran ja ero on mielestämme ollut huomattavan suuri. 

Neiti on pirteämpi ja ilme ja silmät ovat kirkastuneet älyttömästi.

Mutta ei sentään niin pirteä että viitsisi ottaa riistaa suuhun.

Saimme Heidin kanssa makeat naurut kun Ciralle varista näytin, neiti oli

kuin mikäkin hienohelma.

Mutta silti niin RAKAS!

Taylor 1wee sekä muita uutisia

Taylor täytti elokuun lopussa 1wee. Onnea meidän rakas kultakimpale. Vuosi on ollut äärettömän ihana, nähdä sinun kasvusi meidän kotona. Nähdä kehitykseksi niin useassa eri asiassa että aivan mahtavaa kun sain tuollaisen kultakimpaleen. Monestakin syystä ihailen Taylorin luonnetta, neidistä on kasvanut äärimmäisen rauhallinen tyttö. Mutta myös hällä on palava halu tehdä työtä. Noutoja olemme harjoitelleet ja palautukset alkavat tulla suoraan käteen lähes poikkeuksetta. Pitäisi vaan riistaa itselläkin jemmata pakkaseen että saisi riistaakin tytölle ajoittain näyttää.

Mutta sitten... 

Olemme Juhan kanssa puhuneet jo kauan aikaa että Cira pitäisi viedä uudestaan lonkkakuviin kun aikoinaan kun ne kuvattiin, D-lonkat sieltä tuli ja nivelrikon mahdollisuutta, ja jopa alustavaa sellaista oli jo tuolloin havaittavissa. Viime viikolla päätin varata ajan Kaakkurin eläinklinikalle missä ollaan Ciran asioita viime vuosina hoidettu. Syy miksi päädyimme nyt kuvaamaan oli myös se, että olimme huomanneet Ciran olemuksessa joitain muutoksia. Cira ei enää joka kerta venytelly edes pitkän yön jälkeen, saati muutenkaan pitkän makuulla olon jälkeen. Haluttomuutta myös autoon hyppäämisessä on ollut. 

Lääkäri tutki Ciran ensin ja lonkkakuvat päädyttiin ottamaan. Cira rauhoitettiin. Fiksu lääkäri päätti ottaa myös lannerangasta kuvat. Lonkkakuvat olivat entiset, yhtä huonot kuin aiemmin, ei muutosta siellä saralla. Selästä, lannerangasta syy löytyi. Ciralle todettiin spondyloosi, voimakas sellainen lannerangan viimeisissä nivelissä. 

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta useilla roduilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla. 

Spondyloosin oireita ovat selän jäykkyys, epämääräiset selkäkivut, eriasteiset ontumat, erilaiset liikeratahäiriöt, haluttomuus hyppyihin ja yleinen kivuliaisuus. 

Spondyloosi-diagnoosi varmistetaan selkärangan röntgen-kuvauksella. Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella. 

Spondyloosia pidettiin pitkään koiralle merkityksettömänä oireettomana ikääntymismuutoksena. On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia ja vakaviakin oireita. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi (golden ringin sivuilta lainattu)

Nyt mennään kipulääkkeillä kuuri, ja katsotaan auttaako kipulääke vaiko ei. Väläys tuli jo että pitääkö rakkaasta alkaa jo luopumaan, mutta ei sentään ehkä vielä. Kuulin useilla noutajilla, kultaisillakin tätä olevan ja ovat eläneet pitkään. Toivottavasti mekin saamme pitää Ciran vielä monen monta vuotta. 

Näyttelykesä päätökseen

Kesä on mielestäni lähes tulkoon virallisesti ohitse, ainakin omalta osalta kun kesätyötkin sain päätökseen. Joten teen yhteenvedon kesännäyttelyistä. Taylorin heinäkuun yllätyksen jälkeen en ole ehtinyt päivitellä tuloksia tänne joten nyt tulee yhteenveto.

Heinäkuun jälkeen näyttelyitä on riittänyt lähes tulkoon joka viikonlopulle. Serti-viikonlopun jälkeen seuraavana vloppuna 16.6 oli Kuusamossa ryhmänäyttely. Siellä sen tulos oli JUN ERI 1 SA, paras narttukehässä ei menestystä tullut mutta päivä oli erittäin haastava kun siellä satoi lähes tulkoon koko päivän joten hyvillä mielin siellä oltiin. 

Seuraavana viikonloppuna suuntasiimme Kemin kansainväliseen näyttelyyn. Siellä oli odotukset hieman korkealla, sillä haaveenani oli saada 3 sukupolvea samaan kehään, aivan se ei onnistunut kun tuomarina ollut Tuula Pratt oli sitä mieltä että juniorit saavat vielä kasvaa ja kehittyä SA:an saantiin. Siellä tuloksena siis JUN ERI 1 SA. Taylorin äiti ja Taylorin mummo olivat kehässä, ja hyvin siellä sijoittuivatkin. Päivä oli kuuma, joten ilomielin lähdimme nopeasti kotiin.

Heinäkuun neljäs ja viimeistä viikonloppua lähdimme viettämään Sotkamon ryhmänäyttelyyn. Kuumuus ja helle olivat yksi haaste sille viikonlopulle. Tuomarina meillä oli siellä Markku Mähönen. Yoda-veljelle se näyttely olikin äärettömän mieleenpainuvat näyttely, sillä Yoda-veli pokkas viidenneltä sijaita sertin itselleen, Mutta Taylorin menestys oli myös mieleenpainuva. Junnunarttuja oli siellä 7 tai 8 ja Taylor sai ainoana junnuna ERI:n mutta ei SA:ta, eli JUN  ERI tuloksena mutta hieno päivä pikkuneidille kuitenkin. Kasvattajaluokan saimme siellä kasaan kun Nasu-sisko jäi Taylorin ja minun kyytiin tulomatkalle. Olimme ROP-kasvattaja, ja jäimme siis huviksemme BIS-kehään. Ja sehän kannattikin. Tuloksena BIS-4 kasvattaja hirmu kuumana päivänä. 

Sitten pidimme yhden vlopun tauon,jonka jälkeen suuntasimme jälleen Äimärautiolle. Taylorin veli Yoda joka on vain komistunut pokkasi siellä Paras Uros-tittelin, saaden toisen sertin ja ollen myös VSP. Onnea YODA-veli!  Taylor jatkoi ERI-linjaansa Birgitan handleerauksessa. Oulussa vain sijoituksen oli toinen eikä SA:ta, mutta pikkuneiti on pudottanu turkkinsa ja juoksutkin olivat tuossa heinäkuun loppupuolella joten karvan kasvua odotellaan.

Kesän viimeiseen näyttelyyn olin ilmoittanut Taylorin ja Cirankin. Ciran edellinen näyttely oli paria päivää vaille vuosi joten oli korkea aika saada isompi neiti kehään. Kalajoen ryhnänäyttely oli Himangan puolella ja keli oli tuulinen ja sateinen. Onneksi meidän kehän aikana ei satanut vaan aurinkokin näytti. Taylor junnunarttuissa sijoittui ERI 2 ilman SA:ta. Mutta mitä teki meidän Cira. Ciralta oltiin saatu painoa pois lähes 3 kiloa kesäkuun jälkeen, tuomarina oli Jaana Hartus joten odotukset siihen nähden olivat erittäin vaatimattomat. Mutta Cirahan yllätti kanssani kehässä. Cira "liiteli" AVO ERI 4, vaikka oil siellä useita AVO-luokan narttuja mutta älyttömän tyytyväinen siihen nähden olen kun neiti on vielä hieman tuhdissa kunnossa.

Yhdessä mätsärissä Taylorin kanssa piipahdimme, tuloksen sieltä Punaisten 5 joten kokemusta roppakaupalla itselle. Mätsäreitä aion joissakin Taylorin kanssa käydä, hakemassa kokemusta. Mutta syksyn tulevia näyttelyitä on jo alustavasti suunniteltu, on tulossa päänäyttelyä, kansainvälistä näyttelyä Jyväskylässä ja kenties vielä Helsinkiin joulukuussa että muutama näyttely tulossa. Ciran kanssa jäämme laihdutus-kuuria jatkamaan.

Taylorin yllätys

9,7 oli lauantai ja Oulu KV Äimärautiolla. Taylor oli ilmoitettu Oulu KV:hen, itse olin ikävä kyllä töissä tuon viikonlopun joten ihana Jenni haki Taylorin lauantai-aamuna näyttelypaikalle, ja Birgitta handleerasi. Odotukset lauantaille olivat aika huonot Taylorin turkin lähdön vuoksi. Itsellä ei ollut odotuksia kuin EH:n verran. Jouduin perjantai-iltana Taylorin pesemään melkein kokonaan, joten turkkihan lensi taivaan tuuliin föönin mukana.

Itsellä oli melkoinen jännitys olla töissä, kun tietenkin eli näyttelyssä mukana henkisesti. Se, mitä puhelimessa minulle sanottiin lauantaina, en voinut uskoa korviani. Taylor oli Rovaniemellä menestystä saanut mutta se, minkä tuloksen tämä pieni rakas kultakimpaleeni oli aikaan saanut oli aivan uskomatonta. Tuomarina meillä oli Luxemburgista oleva Heinesche Laurent. Tämä tuomari oli tykästynyt meidän neitiin. Junnuluokassa tuli voitti ERI1 SA, joten paras narttu kehä kutsui jälleen. Nartuissa oli mukana Silva (Thanks Again Cameron Diaz), ja Pikkis-mummo. Paras narttu kehässäa järjestyi muotoutui seuraavasti, Ensimmäisenä Silva ja TOISENA meidän Taylor. Pikkis-mummo oli neljäs. Ei siinä vielä kaikki. Taylor sai SERTIN! Elämäni ensimmäinen serti tuli taloon Taylorin tuomana. Uskomaton päivä! 

JUN ERI 1 SA PN 2 SERT

Seuraavaksi vuorossa on Kuusamon RN, sitten Kemi KV ja Sotkamon RN.

Ciraa yritetään elokuussa kehään saada ilmoitettua. Cira on hieman saanut ylimääräisiä kiloja kroppaansa joten nyt Ciralla on ruokana Brit Caren light versio, joten jospa se auttais. Liikuntaa ja terveellistä ruokaa ilman herkkuja. Taylor on sen verran omapäisempi ja osaa vaatia enemmän mitä Cira kilttinä koirana joten nyt täytyy myös osata katse suunnata Ciran hyvinvointiin myös.

Rovaniemi KV

Rovaniemen kansainvälisestä näyttelystä on kulunut viikko ja täytyy sanoa että melkeinpä tämä viikko on mennyt siitä toipumiseen. No miksikö? Minäpäs kerron.

Herätys oli sunnuntai-aamuna 4.45 ja kuuden aikaan kurvasin Birgitan luo jossa pakattiin koirat autoihin. Kahdella autolla nokka kohti Rovaniemeä. Omalla kohdalla odotukset eivät olleet korkealle, kunhan Taylor pääsee käymään kehässä. Ensin urokset tietenkin, ja tuomarina meillä oli Pekka Teini. Sama joka Kemijärvellä arvosteli pennut. Ja hänhän tykkäsi sisaruksista. Taylorin veli Yoda voitti junnu-urokset, saaden SA:n"Eno-Tarmo" voitti avoimenluokan ja paras-uros kisassa veikin potin ollen Paras Uros, Yoda-veli sijoittui Paras Uros kisassa neljänneksi, saaden VARA-SERTIN. Reko-veli oli hienosti ERI:llä, samoin isovelipuoli Dani EH:lla.

Nartuissa kehässä olivat Taylor ja siskonsa Nasu. Itseä tottakai jännittä taasen ettei kamera meinannu kädessä pysyä, no ei siinä. Birgitta handleerasi Taylorin älyttömän hienosti. Taylor sai ERI:n kilpailuluokassa SA:n ja VOITTI junnuluokan :) Mahtavaa! Meidän taloon ensimmäinen SA. UPEETA! Nasu hienosti EH:n sai, nenä meinasi viedä Nasun mennessään kun maahan oli jollakin pudonnut jotain älyttömän ihanaa, muta hienosti sisko kehässä meni. Mummu-Pikkis veteraaneissa vei potin ollen ROP-veteraani. Mutta Taylor pääsi siis kilpailemaan Paras Narttu kisassa, jossa handlerina toimi Hanna. Birgitta ja mummu-Pikkis voittivat potin, Taylor sijoittui KOLMANNEKSI! Siis mitä, kyllä, Taylor oli PARAS NARTTU 3 saaden myös VARA-SERTIN kuten veljensä. Uskomatonta, meidän eka ruusuke VARA-SERTILLÄ! WAU mikä päivä!

Taylorin arvostelu:

Erittäin lupaava ja rotutyypiltään erinomainen narttu,

jolla viehättävä pää ja upea sukupuolileima

Hyvät mittasuhteet.

Selkä saa tiivistyä vielä.

Hienot kulmakset ja kaunis häntä.

Runko vielä hieman pyörii liikkeessä.

Erinomainen askelpituus

-Pekka Teini-

Kasvattajaluokan saimme kasaan myös, Tarmo,Reko,Yoda ja Taylor. Kilpailimme toisen kasvattajaluokan kanssa, Hassua, emme koskaan ehdi eikä käy mielessäkään treenailla kasvattajaluokassa olemista mutta täytyy sanoa että paremmin se menee kun ei reenaa. Rovaniemellä olimme ROP-kasvattajaluokka. Mutta tätä ennen, Mummu-Pikkis ja Tarmo taistelivat ROP:sta, äiti ja poika. Poika vei voiton, MAHTAVAA!

Mietimme pitkään jäämmekö loppukehiin kasvattajaluokassa, mutta onneksi jäimme. Sitä ennen, Tarmo yllätti meidät olemuksellaan ollen RYP 3 eli 8-ryhmän kaikista koirista kolmanneksi kaunein. Muilla kasvattajaluokkalaisilla oli samanlaiset vaatetukset tai muuta yhdistävää tekijää, ja mitä meillä oli, noo tummahkoa vaatetusta kaikilla. Tuomarina meillä oli ruotsalainen Paul Stanton. Hän otti ensiksi 5 parasta luokkaa ja muut jäivät pois. Me siinä asettelimme koiria ja huomasimme että neljäs ja kolmas sija menivät jo. Ajattelimme et justiinsa joo, meidät jättää viidenneksi mutta elähän huoli, tuomari asteli meitä kohden toisen ruusukkeen kanssa. MITÄH? BIS 2 kasvattaja eli BEST IN SHOW 2 kasvattaja, WAU! Montaa kertaan en ole kultaisia nähnyt tällaisella pallilla, mut nyt näin. WAU!

Tarmo, Yoda,Reko ja Taylor

Uskomaton päivä Rovaniemellä oli, piti muutama päivä vetää henkeä ja katsella kuvia ja muistella sitä fiilistä. Suuren suuri kiitos kasvattajan suuntaan täytyy lähettää tästäkin hienosta muistosta.

Seuraavaksi vuorossa on kotinäyttely Oulun Äimärautiolla 9.7. 

Junnuluokan korkkaus

Itse en ollut ajatellut ilmoittaa Tayloria mihinkään näyttelyyn kun kuvittelin turkin putoavan juuri pahimmillaan kesäkuussa. Toisin kävi, Taylor ilmoitettiin Tuuriin KR:ään. Birgitta otti tytön matkaansa ja minä sain vain toivoa parasta että kaikki menisi hyvin.

Taylorin velipojat Elvis ja Yoda korkkasivat hekin junnuluokan, ja komeasti korkkasivat koko sisaruskatras. Tuomarina oli Sanna Kaven. Kaikki kolme sijoittuivat, pojat siten että Elvis oli 2 ja Yoda 3. Kaikki kolme saivat siis ERInomaisen tuloksen ja pääsivät täten kilpailuluokkaan kilpailemaan sijoituksista. SA:ta ei tällä kertaa kellekään annettu meidän sisaruksista. 

Taylorin luokassa oli yhteensä 11 narttua, joten määrä oli suuri siihen nähden mihin oltiin totuttu. Mutta Taylor esiintyi valloittavasti saaden ERInomaisen ja kilpailuluokkaan josta tuloksen hienosti neljäs sija. 

Tulos siis JUN ERI 4

"9kk:n ikäinen juniorinarttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Miellyttävä ilme.

Hyvä purenta. Riittävä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Ikäisekseen hyvin 

kehittynyt eturinta ja rintakehä. Hyvä raajaluusto. Hyvä lanne.

Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja takaa. Riittävällä askelmitalla.

Hyvä häntä. Lupaava karvapeite. Miellyttävä käytös."

Taylor pääsi vielä kasvattajaluokkaan, kun kasvattaja oli saanut luokan pitkästä aikaa pystyyn. Taylor meni hienosti siellä muiden mukana ja kasvattaja sai päivälleen hienon päätöksen. Sisaruksien lisäksi kasvattajaluokassa oli Silva, joten tuloksena oli ROP-kasvattaja. 

Yoda,Silva,Elvis ja Taylor

Kuva: Johanna Karkaus

Hienosti siis junnuluokka avattu ja tästä on hyvä jatkaa ens viikonloppuun Rovaniemelle. Itse pohdin lähteväni sinne kameran kanssa heilumaan. 

Ciran kanssa olemme olleet kotosalla ja viettäneet kesää uiden ja nauttien. Syksyllä on suunnitelmissa liittyä kaverikoiratoimintaan. Aikataulujen venyessä en tälle kesälle ehtinytkään liittyä, mutta syksyllä sitten liitytään. Cirakin pääsee pyörähtämään kehässä elokuussa, ettei Cirallakaan unohdu tämä näyttelyhommat ihan kokonaan. Suuria odotuksia ei Ciran kohdalla tule olemaan mutta pääasia että Cirakin pääsee käymään näyttelyissä ja ennenkaikkea kehässä.

8kk ja pentuluokan päätös

Taylorille on ikää kertynyt jo 8kk. Mihin ihmeeseen tämä aika mennä viipotaa?

No, kuten otsikosta näkyy, näyttelyjen osalta Taylor päätti viime viikon vaihteessa pentuluokan Kruunupyyn ryhmänäyttelyssä Teerijärvellä. Itse en päässyt paikalle, mutta Birgitta otti tytön mukaansa. Itse trimmailin neidin ja Birgitta hoiti loput hommat. 

Itselle tuo lauantai oli muustakin syystä jännittävä päivä mutta onneksi sain kotona rauhassa jännitellä Taylorin ja Yoda-veljen tuloksia. Kauhuin sekavin tuntein odottelin että saadaanko ees kunniapalkintoa. Tuomarina oli Jouko Leiviskä, joten arvostelu kuuluu näin:

"Erittäin kaunis linjainen. Erittäin lupaava. Hyvin rodunomainen. Kauniit rodunomaiset linjat jotka jo ikäisekseen harmoonisessa kunnossa. Ihana käpälät Kaunis pää. Miellyttävä ilme. Upea runko. Erinomainen takaosa erinomaisine hännän kiinnityksineen. Esitetään erittäin kauniissa kunnossa. Upeat liikkeet. Huippu handleri! 

Kunnipalkinto sieltä heilahti. Yodan kanssa olivat jälleen ROP-kehässä vastakkain. Taylorin handleerasi tällä kertaa Pirttisen Sari. Kiitos Sarille handlauksesta! Tuomari oli tuumannut itse panevansa vaikka päänsä pantiksi että nämä pennut ovat sisaruksia. Juu, kyllähän he ovatkin ja kyllä tuomari olisi voinut molemmille antaa ROP:n mutta toinen meni. Ja tällä kertaa voiton vei Taylor. Mikä mahtava pentuluokan lopetus. ROP-pentu viimeisessä pentuluokan näyttelyssä. 

Mitä meille muuta kuuluu. Taippari-treenit olemma aloittaneet Taylorin kanssa, siihen yritämme nyt paneutua hieman astetta enemmän kuin tähän asti. Taylor kantaa kyllä hienosti damit ja muut, mutta riista on nyt vähä "mörkö". Ja palautukset ulkona eivät tule käteen. Pitäisi ensin saada pahimmat virrat pois että neiti malttaisi keskittyä täysin työhönsä. Mutta pentu on vielä joten annetaan aikaa.

Ciran kanssa emme suuria suunnitelmia tee. Kesällä pyörähdämme Cirankin kanssa jossakin näyttelyssä kyllä, mutta nyt vain kotikoirana toistaiseksi. 14.5 tuleekin 5 vuotta täyteen kun Ciran saimme kotiin. 5 vuotta täyttä kultaa elämässämme.

Vaasan KV

Viime viikonvaihteessa ajelimme tyttöjen kanssa  Kruunupyyhyn. Nasun omistaja Jenni lähti ookaamaan jättäen Nasun kotiin. Jenni olikin kultakimpale reissussa, sillä saimme Taylorin laitettu nätiksi Vaasan kansainvälistä näyttelyä varten. 

Reissu Vaasaan oli itsellekin ensimmäinen, joten jännitystä oli ilmassa. Harmikseni vain etukäteen jo tiesimme että muita pentunarttuja ei Taylorin lisäksi kehässä ollut, joten siinä mielessä tulos oli jo aika varma etukäteen. Birgitta handleerasi jälleen Tayloria, sillä omaa jännitystä en ole onnistunut poistamaan vielä, enkä treenaamista ole niin paljoa tehty että olisin onnistunut sen vähentämään.

Taylor oli onnistuneesta jälleen VPS, mutta velipoika tällä kertaa ROP:nä vaihtui. Alahärmässä asua Elvis oli tällä kertaa rotunsa paras pentu joten mikäs meidän oli ollessa kun komea velipoika vieressä sai poseerata. Harmittaahan se sen verran että olisihan se kiva joskus saada se ROP-titteli, mutta se odottaa vielä itseään. 

Arvostelussa oli hieman kritiikkiäkin, takaliikkeisiin saada voimaa, tämän Leila Kärkäksen mielestä. Taylor kasvaa hitaasti mutta varmasti kauneimmaksi nartuksi mitä maan päällä onkaan. Sen antaa vielä odottaa itseään huomattavasti.

Taylor ikää 7,5kk

Elämäni ensimmäistä kertaa minä unohdin ilmoittaa koiran näyttelyyn.  Keminmaassa olisi toukokuun puolessa välissä ryhmis jossa oisi tuomarina Tuula Pratt, joka näistä pennuista tykkää. Ihan totaallisesti unohdin viime perjantaina ilmoittaa neidin sinne, enkä taatusti Birgitallekaan muistanut asiasta sanoa joten sen siitä saa. Kruunupyyn näyttelyyn mennään kuitenkin äitienpäivän alla, joten ei sentään ihan kaikkea ole unohdettu.

Vapun jälkeen alkaa myös taippari-kurssi, joten tekemistä piisaa enemmän kuin kuvittelisi. Taylor alkanee pikku hiljaa tiputtelemaan karvaa. Toivon hartaasti että pitäisi turkkinsa Kruunupyyn näyttelyyn saakka, sen jälkeen mahdollisesti karvat lähtee.. 

Kemijärven RN ja 7kk

Takana on huippu reissu Rukalla, Taylorilla oli sisko Nasu omistajansa kanssa mukana ja pari muuta meidän kaveria mökkeilemässä Rukalla. Cira jäi tällä kertaa kotiin Juhan kanssa.

Meidän mökki oli ns keskellä ei mitään, ei liiakseen naapureita lähellä, joten tytöt saivat vapaana juosta "melkein" kestohangella. Rukalla lunta oli nimittäin kevyesti se metri jäljellä joten reisiä myöten siellä saatiin välillä kahlata,

Kemijärven ryhmänäyttelyssä olivat Taylor, Nasu ja heidän veljensä Yoda. Birgitta toimi Taylorille handlerina. Nasu ei oikein ollut yhteistyössä juoksemisen kanssa, mutta seisoa napotti tosi komeasti. Tuomarina meillä oli Pekka Teini, joka oli oikein valloittava tuomari. Nasun juoksemisesta ei tahtonut tulla mitään, niin silti Nasu sai ensimmäisen KP:n (kunniapalkinto). Vaikka Yoda ensin hämmästeli ilmeisesti korkaa kattoa, ei sekään tuomarin mielestä haitannut vaan Yoda ainoana uroksena sai myös KP:n ja tietenkin sijoittui 1:ksi. Taylor meni oikein mahtavasti Birgitan handlauksessa. Ja saikin sitten KP:n ja sijoittui 1ksi.

Minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa niin sanottuun ROP-kehään. Jännityskin oli melkein huipussaan, vaikka tiesin jo lopputuloksen, vaan en siitä piitannut. Tuomari olisi kyllä halunnut molemmat laittaa ROP:ksi (rotunsa parhaaksi) mutta toiselle sen vain sai antaa joten tällä kertaa sen vei Yoda. Onnea velikulta! Taylor siis VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Minulla kun ei mitään kokemusta ollut ennestään niin kaiken keskellä sain kuulla että... 

... PALKINTO PITÄÄ HAKEA! Kuvassa ovat siis Yodan ja Taylorin aikaansaannokset Kemijärven ryhmiksestä. Taylorin ja samalla minun ensimmäinen pokaali. Ruusuke ja pokaali. Wau, tästä se kuulemma alkaa.

Tässä kaiken keskellä Taylor ehti ennen reissua täyttää 7 kk, ja mikäs parempi lahja se onkaan kuin tämä.

Kävin tiistaina Birgitan luona ottamassa kuvia Taylorista ja Yodasta. Taylorista onnistui tämmöinen: 

Ja olen haaveillut myös tällaisesta kuvasta jonka sitten sain otettua: 

Kuvassa ovat Taylor ja hänen iha-oikea mummo-koira eli Pikkis.

Mutta paras otos on tässä:

TAYLOR 7kk

23,3,2016 juhlimme meidän rakasta Ciraa. Ikää tuli 5v

Aika mennä viipottaa

Aika menee älyttömän nopeasti eteenpäin. Taylor täyttää kohta 7 kk ja onpa meillä talossa 5-vuotias toinenkin neiti. Aika menee lujaa.

Edellisestä päivityksestäkin on kuukausi, ja paljon on tapahtunut tässä välissä. Kävimme Jyväskylässä pentunäyttelyssä, joissa Taylorin sisarusia oli 5 muutakin paikalla. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Taylor oli pikkupennuissa sijalla 2, ilman kunnipalkintoa. Oma jännitys pilasi, siis sanon suoraan, pilasin itse Taylorin esiintymisen, joten totuus oli aika julma. Mutta, treeniä, treeniä. Taylorin veli Yoda oli paras pentu. Muutkin sisarukset pärjäsivät älyttömän hyvin. Olimme ekaa kertaa kasvattajaluokassakin ja saimme ROP-kasvattaja-tittelin ja BIS-kehässä olimme sijalla 2. Joten ei olisi voinut kasvattaja olla onnellisempi. Tässä kaupan päälle Taylor ja Yoda olivat parikilpailussa sijalla 3 ja Yoda vielä ryhmäkehässä sijalla 3. Joten mahtava reissu.

Taylorin kanssa olemme koittaneet treenata seisontaa ja hihnassa kulkemista sekä ulkona jonkin verran noutoa. Sisällä Taylor tuo lelut kuin muutkin tavarat lähes poikkeuksetta suoraan käteen mutta ulkona se ei niin vain onnistu. Pieni hirvitys edessä kun ilmoittauduimme Taippari-kurssille. No, jospa se siellä lähtis sujumaan.

Cira täytti viikolla kokonaiset 5 vuotta. 5 vuotta sitten tämä ihan pieni kultakimpale syntyi ja saimme hänet toukokuussa kotiin. Aivan uskomatonta!

Ensi viikon vaihteessa korkaamme Taylorin, Nasun ja Yodan kanssa oikeasti virallisesti pentuluokan 7kk:n ikäisenä Kemijärven ryhmänäyttelyssä. Saapa nähdä millaisin tuloksin sieltä tullaan. Cira aloittanee näyttelynsä mahdollisesti Kruunupyyn näyttelyssä toukokuussa, mutta se on vielä vähän auki, mutta luultavasti aloittanee siellä..

Ensi viikonloppu vietetäänkin Rukalla, joten saapa nähdä mitä Taylor ja Nasu siitä tuumaavat 

6kk

Voitteko kuvitella? Meidän ihana Taylor ja hänen älyttömän ihanat sisaruksensa täyttävät ns huomenna karkauspäivänä 6kk. Treffasimme eilen lauantaina Iinatin mäellä. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli liiaksikin asti. Hillan omistaja kaatuikin, aika ikävän näköisestikin, kun sisarukset juoksentelivat milloin missäkin. Mutta ihanuutta on kun pennut kasvavat.

Me jouduimme Taylorin kanssa käymään eläinlääkärin luona viime viikon keskiviikkona. Viimeinen kulmahammas ei ottanut lähteäkseen, ja turvauduimme eläinlääkärin apuun. Oli oikein hyvä että menimme, sillä hammas ei ollut valmis vielä vähään aikaan lähtemään omin avuin pois. Rahaa meni, mutta mikä paras, neiti on täysin oma itsensä joten saattoi se hammas jonkin verran vaivatakin. Ja suuta ja hampaita testataan kun on uudet ja tukevat hampaat suussa.

Olemme aloittaneet treenauksen ihanassa porukassa keskiviikkoisin, toinen kurssi jossa Tokoa eli tottelevaisuutta käydään, alkaa viikon päästä maanantaina ja kestää parisen kuukautta. Taippari-kurssille ilmoittauduttiin myös ja se alkaa huhtikuun alussa. Näyttelyt, no niitähän sitä kyllä on. Kahden viikon päästä olemme pentunäyttelyssä Jyväskylässä, jossa on myös luvassa elämäni ensimmäinen kasvattajaluokka. En tosin ole varma, olemmeko Taylorin kanssa kasvattajaluokassa, mutta luulenpa että saamme mekin osallistua moiseen uutuuteen.

Hiihtolomaviikko alkaa viikon päästä ja me menemme tyttöjen kanssa koko viikoksi Pudasjärvelle. Kamera häätyy ottaa mukaan että saapi "lomakuvia".

Taylorin uusin seisotuskuva on Taylorin omassa kansiossa eli täällä 

Cira ja Taylor alkavat oikeasti olemaan erottamattomat. Viime viikonloppuna ilo oli ylimmällään kun Cira tuli "mummolasta" kotiin kun oli yhden yön siellä, kyllä näki että molemmilla on ikävä ollut.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:

KUVIA

Eilen ystävänpäivänä kävimme uudessa paikass ja kamera tuli mukaan, joten tässä 

teille kuvia eiliseltä päivältä