Ystäväni Heidin pakkasesta löytyy jonkin sortin riistaa ja hän sitten laittoi viestiä tiistaina että
kävisikö meille tulla treenaamaan pikkuneidin kanssa.
Pupu ja Varis.
Mehän hypättiin autoon ja ajeltin muutama hassu kilometri.
Kuvat kertokoon puolestaan.
Pupu suussa
Birgitta-kasvattaja kilautti vuorostaan keskiviikkona, että variksia oli ottanut sulamaan että mitenkä ois treenit toisella puolen kaupunkia,
ja tietenkin kameran kanssa.
On ollut äärettömän ihana seurata tämän valloittavan pikkuneidin
kasvua ja kehitystä tämän kuluneen kesän aikana.
Alkukesästä ei riista tuntunut kelpaavan neidille ja mikä tilanne on nyt.
Riista otetaan suuhun, kannetaan se, ehkä vielä vaihtelevalla menestyksellä,
mutta palautus tulee kuitenkin käteen.
Vaihteleva menestys tässä tarkoittaa riistan hieman ronskia käsittelyä.
Sitten lopuksi Ciran kuulumiset:
Cira on nyt syönyt kipulääkettä viikon verran ja ero on mielestämme ollut huomattavan suuri.
Neiti on pirteämpi ja ilme ja silmät ovat kirkastuneet älyttömästi.
Mutta ei sentään niin pirteä että viitsisi ottaa riistaa suuhun.
Saimme Heidin kanssa makeat naurut kun Ciralle varista näytin, neiti oli
kuin mikäkin hienohelma.
Mutta silti niin RAKAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti