Joulun vietimme Juhan kotona Ylikiimingissä, sinne menimme jo aatonaattona. Tytöt, erityisesti Cira oli aivan mielissään. Papan kanssa monta päivää saa SYÖDÄ. Syöminen olikin joulun teem meillä ihmisilläkin. Mutta koirat, vähänkö ne nauttivat maalla olemisesta, hihnasta ei tietoakaan moneen päivään. Harmi vain, että kelit olivat mitä olivat, liukasta ennenkaikkea. Onneks ei tarvinnut montaa metria varoa kun pihalta aukeni pelto. Huisin hauskaa. Harmikseni en ottanut kertaakaan ulos kameraa, sen verran liukasta oli ulkona etten uskaltanut.
Kävimme myös minun vanhempieni luona Pudasjärvellä. Aatto olikin Taylorille yhtä vauhtia, mummolasta ja mummolaan, niinkuin me tapaamme sanoa. Herkkuja jos minkälaisia tuli ja maistiaisia myös juniori sai. Onneksi maha ei siitä sanonut mitään, eikä näin pari päivää joulun jälkeen näytä kropassa liialta, joten liikuntaa on neiti saanut herkkujen edestä.
Joululahjaksi tytöt saivat Raumalta lahjakortit Mustiin ja Mirriin. Emme vielä ole niitä käyttäneet, mutta aiomme ottaa tytöt mukaan ostoksille, lelu vai herkku vai luu. Kas siinä pulma!
Taylor on 17 viikkoa, tulevana keskiviikkona eli ylihuomenna tulee virallisesti 4 kk täyteen. Hurjaa vauhtia neiti kasvaa, ja olen niin onnellinen ja tyytyväinen neitiin kuin olla ja voi. Ainoa miinus puoli on ettei kovinkaan paljon kahden keskiseen touhuun ole, mutta jospa siihen järkkäilis aikaa.
Kuvia sitten joululta:
Uusi Vuosi hieman raketteiden puolesta jännittää. Varsinkin kun neiti on aika kova haukkumaan, kun joku pelottaa tai jokin on uusi asia. Kotona onneksi olemme, ja meillä itsellä ei ole raketteja aikomus ostella, naapurustossa varmaan ammuskellaan, joten häätyy miettiä ja harkita miten raketit itse käy sitten katselemassa. Ilta on varmasti aika haastavaa ulkoilun puolesta, mutta se jää nähtäväksi miten meillä tytöt reagoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti